Taisipa olla aika tylsää, sillä tartuin pitkästä aikaa aforismikirjaani ja merkkailin sieltä ylös kaikkein parhaimpia paloja.

Eri ihmisille yksi ja sama maailma on helvetti ja taivas ~Ralph Waldo Emerson

Minä pidän lapsista -paitsi pojista ~Lewis Carrol

Lapsuus tietää mitä haluaa. Se haluaa päästä eroon lapsuudesta ~Jean Cocteau

Kiltit lapset eivät vaadi mitään: kiltit lapset eivät saa mitään ~Otto von Bismark

Rakkautta, savua ja kamelilla ratsastavaa miestä ei voi kätkeä ~Arabiankielinen sananlasku

Raha on litteä ja tarkoitettu läjään pinottavaksi ~Skotlantilainen sananlasku

Ei ketään kukkaro kaulassa hirtetä ~Suomalainen sananlasku

On hyvä olla ystäviä sekä taivaassa että helvetissä ~Englantilainen sananlasku

Ystäviä tulee ja menee, mutta vihamiehet kasaantuvat ~Thomas Jones

Ystävälläsi on ystävä ja ystäväsi ystävällä on ystävä -ole varovainen puheissasi ~Talmud

Auta Jumala ystävistä, vihamiehistä selviän itsekin ~Englantilainen sananlasku

Jos tämä on paras mahdollinen maailma, millaisia sitten ovatkaan muut? ~Voltaire

Koeviikon nautintoja siis. Mielenkiintoisia aineita, ei siinä mitään, mutta hieman huolettaa että englanninarvosanani on USB-marsun varassa. Mutta mitäpä sitä huolehtimaan, suloinen koeviikon DP-mode on käynnissä, eikä mikään jaksa haitata kovin pitkään. Elämä tuntuu mukavalta, mutta eiköhän sekin tunne karise viimeistän huomisessa ruotsinkokeessa.

KYLLÄ, huomisessa, meillä nimittäin sattuu olemaan koulua huomenna, ihanaa eikös?

Ainoa asia mikä siinä kokeessa rassaa, on se, että rakkahin äitini on iskenyt kehään ruotsinkieltä koskevan ultimaattumin, joka varjostaa elämääni kuten sateenvarjo tohvelieläintä. Äitini on siis saanut päähänsä, että hänen tyttärensä on osattava ruotsinkieltä, koska HÄN ei osaa. Tyttären kiinnostukset ovat tässä kohden irrelevantteja. Yleensä äitini on ihanan tukeva ja kannustava, mutta hieman alkaa tyässä kyrsiä kun kyseisen tyttären keskiarvo on sitä ruotsia lukuunottamatta yhdeksän yläpuolella.

Ja ruotsikin vain seiska, hui olkoon.

Mutta jätetään se siihen, kun yritän olla asiasta stressaamatta.

Keskitytäänkin siis uusimpiin rakkaisiini, jotka ovat littyneet muusakaartiini. Kyseessä ei ole kukaan muu kuin itse Francois-Marie Arouet, joka myös voltairen nimellä tunnetaan, ja hra Samuel Becket jonka Waiting for Godot on yksinkertaisesti yksi parhaista näytelmistä joita olen koskaan lukenut.

Päivän sana on ABSURDISMI.

Minulla on juuri nyt kaksikymmentä minuuttia aikaa, ei pelastaa maailma, vaan tapettavana.
Käytänkin sen nyt tällä kertaa tekstien käännöksistä valittamiseen.

Olen huomannut viimeaikoina että suurin osa teksteistä, olivatpa ne sitten romaaneja, runoja taikkapa käyttöohjeita, ovat paljon ymmärrettävämpiä ja parempia alkuperäiskielellään, joka sattuu useimmiten olemaan englanti. Parhaiten tämä asia tuli esille erään äidinkielen vastaustekstin ohessa "Neljä suomennosta - neljä runoa yksinäisyydestä". Kyseessä oli Sapfon runosta tehdyt suomennokset, joiden tunnelma ja sanoma vaihtelivat seinästä toiseen ja vielä kukkaruukkuunkin. Eräässä runossa pääpointiksi nostettiin onnettomuus, toisessa kaipaus, kolmannessa yksinäisyys. Kaikekin karmein taisi olla sellainen suomennos jossa runon puhuja ei valittanut kaipuutaan tahi kaivannut rakkauttaan, vaan valitteli vanhuuttaan ja sitä ettei löytänyt petikaveria.

Voimmeko siis ikinä olla varmoja siitä mitä olemme lukeneet?  Jos teksti on käännetty, koko merkitys on saattanut muuttua siinä sivussa, ja täten kokonainen ulottuvuus on kadotettu.

Samaa huomasin Potter-kirjoista. Suomennokset ovat sellaiset tuhat kertaa lapsellisempia kuin alkuperäiset ja nokkelat sanaleikit latistuvat hetkessä kun ne pakolla raiskataan ja tungetaan suomenkielen jäykän muotin läpi. Miten on mahdollista että jopa henkilöhahmojen syvyys tapettiin tekstin ohella? Toki he ovat mustetta ja paperia, mutta vuotavat silti verta, ainakin englanninkielisessä alkuperäisversiossa.

En kuitenkaan pyri dissaamaan suomenkieltä. Kaikkea muuta, suomenkieli on yksi maailman hauskimmista kapistuksista ja joillakin suomenkielissillä sanoilla on sointi jota ei voi saavuttaa millään muulla kielellä hornan hurmeinen hurtta, mutta tarkemmin ajateltuna, niinon jokaisella kielellä ja kaikista niistä tuo soinnillisuus ja alkuperäiset vivahteet katoavat, aivan kuten vähemmistökulttuuri valtavirran ja massan voiman takia.

Varminta siis lukea alkuperäiskielellä aina kuin mahdollista, ehkäpä estämme sillä tavalla muutamaa kieltä kuolemasta.

Ja aivan oikeasti inhoan. Kyllä nyt tammikuussa pitäisi lunta olla, prkl. Ja koska päästöaisaan ei ole mainittavampaa muutosta tulossa, taidan muuttaa Mongoliaan. Morjens.