Olen viimepäivien aikana olosuhteiden pakosta joutunut odottelemaan varsin runsaasti (tälläkin hetkellä odotan geometrian tuntia alkavaksi), ja tästä johtuen minulla on ollut varsin paljon aikaa jonka fiksumpi ihminen olisi käyttänyt kehittävästi, vaikkapa virkkaamiseen, pianonsoittoon, haaveiluun tai jos oikein liberaaleiksi heittäydymme, kurssityön tekoon. Mutta minä olen sortunut ikiaikaiseen sudenkuoppaan nimeltä pohdiskelu. Pohdiskeluni avulla olen päätynyt erääseen lopputulokseen: Ihmiselämä, niin lyhyt kuin se onkin, on täynnä odottelua.

Odotamme bussia, junaa, taksia, tarjoilijaa, ystävää, lasta, kumppania, koulun loppumista, yo-kirjoituksia, työ-ajan päättymistä, työ-ajan alkamista, juhlia, joulua, ajokorttia, 18-vuotispäiväämme, kesälomaa, Espanjan matkaa, maailmanloppua, vaaleja, tv-ohjelman alkua, tai vaikkapa ihmettä. Lista on loputon.

Montako tuntia, ei, vuotta pieni ihminen kuluttaa kallisarvoisesta elämästään odottamalla jotakin? Minun veikkaukseni on koko elämänsä, ehkäpä ensimmäiset elinkuukaudet poislukien. Odottaminen tuntuu kuuluvan ihmiselämään pysyvänä taustatekijänä. Ehkäpä odottaminen on koodattu ja kryptattu jonnekin ihmisen psyykkeeseen, niin ettei se ikinä katoa.

Miten siis voimme puhua hektisestä ja "nykyhetkessä" elävästä yhteiskunnasta. "Nyt" ei ole koskaan niin tärkeä kuin "kohta" tai vaikkapa "sitten kun". Ja sitten ihmiset valittavat kärsivänsä tästä odottelusta. 

Minusta odottelu on kuitenkin pikemminkin siunaus kuin kirous. Toki se on ärsyttävää, mutta toisaalta se on todiste siitä että ihmiskunta on saavuttanut suloisen tilan kehityksessään: meillä on varaa odotella. Kaikki aikamme ei kulu hengissä selviämiseen ja geenien levitykseen. Meillä on aikaa, aivan tuhlattavaksi asti.

Joten minulla on ehdotus kaikille niille jotka haluavat iänikuisen odottelun loppuvan, niille jotka haluavat oikeasti elää hetkessä: Siirtykää elämään esihistorialliseen aikaan, jolloin kaikki aika meni ruoan hankintaan, seksiin, nukkumiseen ja tarpeiden tekoon. Johan loppuisi tämä turhanpäiväinen odottelu.

Itse tosin aion jäädä nautiskelemaan tästä ylivertaisuuden todisteesta. Ah, ihana tylsistyminen ja odottelu. Ihmiskunta ei olisi sama ilman teitä.